Takana työviikko ja levottomat unet. Mikä ihanampaa kuin herätä sankasta sumusta ilakoivan puolison hihkailuihin. koko lauma pihalle ja kamera käteen!

Sumu maalaa kotikulmat arvoituksellisuudellaan. Tuttu näyttäytyy uutena, kun jotain jää verhon taakse. Eilen aurinko nousi hiljalleen, kuivatellen kastetta ja avaten sumun verhoja. Siinä sai kireytynyt mieli kunnon hemmottelun ja boostia päivään.

BTW, nämä ovat tämän vielä harvan blogin ensimmäiset kameralla (Canon 60D) otetut kuvat.

Elokuun pimenevät illat… Eiku. On vielä heinäkuu. Kylmä sellainen. 

Yöt  pimenevät ja iltalenkille täytyy haalia villaa ja pitkää lahjetta. Meri on rauhallinen, muuten ilma tihkuu kehnoksi jäänyttä kesää. Sammakoita piisaa yötunneilla.  

    
 

Loma! Hitaus! Viipyileminen! Kaikki irti pyykkituvan terapeuttisesta rauhasta. Mikä siinä onkin, että pyykin mukana tuntuu puhdistuvan myös puolet mielestä.

 

Paljon ei näy. Pilvet ja sade sekoittavat. Kesä hoi?   
   

Työviikko paketissa ja yksi vielä edessä. Kotimatka irrottaa taas kauniisti duuni-arjesta. 

Viikon päästä muija kirmaa laitumille. Silloin pysähtyy aika, lyhenevät helma ja hihat ja keittiössä alkaa porista kesän herkut. 

Kyllä. Olen valmis lomaan. Etenkin tällaisena kesän ensimmäisenä hellepäivänä.